Haastattelu: trans ja toista mieltä

Valtavirtamedialla on tapana käsitellä LHB-ihmisiä ja transsukupuolisia poliittisena ja maailmankatsomuksellisena blokkina, jolla on yhtäläinen käsitys intresseistämme, yhteiskunnalliseen asemaamme liittyvistä solmukohdista ja niiden ratkaisumalleista.

Näin ei tietenkään ole, ja LGBTQA+-kompleksista erillisen LHB-Liiton perustaminen toukokuussa 2021 on vain yksi esimerkki siitä muiden ohessa.

Tässä haastattelussa tutustumme suomalaisiin transsukupuolisiin, joilla on myös ratkaisevia erimielisyyksiä valtavirran sateenkaariliikkeen kanssa. Aiheen poliittisesta tulenarkuudesta johtuen kaksi heistä kirjoittaa aiheesta nimimerkillä.

Voisitteko esitellä itsenne lyhyesti?

Tulenhenki: Olen suomalainen transmies, joka on kyllästynyt nykyiseen valtavirran
transaktivismiin. Aloitin kirjoittamaan transaktivismi-kriittistä blogia marraskuussa 2020.

Nessakki: Olen suomalainen transmies, joka on kaiken lisäksi autismin kirjoon kuuluva. Huomasin 2016-2017 paikkeilla sen, kuinka järjetön nykyajan transaktivismi on ja aloin olemaan sitä vastaan.

Tina: Olen suomalainen transnainen. Suhtauduin transaktivismiin ensin myönteisemmin, mutta vuoden 2022 alussa aloin suhtautumaan sitä kohtaan kriittisemmin.

Miten kuvailisitte katsantokantaanne transkysymykseen liittyen? Onko olemassa jokin tietty termi (tai termejä) jonka katsoisitte kuvaavan kantaanne? Esimerkiksi truetrans, transmedikalisti, genderkriittinen jne.

Tulenhenki: Kutsun itseäni perinteiseksi transsukupuoliseksi, sillä määrittelen transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Minulla on siis transmedikalistinen tapa hahmottaa transsukupuolisuus ja kaltaisiani transsukupuolisia usein kutsutaan truscum-nimikkeellä.

Valtavirran transaktivistit ja intersektionaaliset feministit eivät pidä kaltaisistani transsukupuolisista, sillä emme usko maailmankuvaan, jossa sukupuoli olisi pelkkä identiteetti. Koska sukupuoli on pohjimmiltaan kehollinen ominaisuus, mielestäni ihminen ei voi olla transsukupuolinen, jos hän ei kärsi kehoon kohdistuvasta sukupuolidysforiasta ja koe tarvetta kehon sukupuolitettujen piirteiden muuttamiselle.

Nessakki: Olen kutsunut itseäni transmediksi/truscumiksi jo useamman vuoden ajan, koska kannatan heidän näkemystä transsukupuolisuudesta (eli et voi olla trans ilman sukupuolidysforiaa) ja jatkan varmasti sen käyttöä tulevaisuudessakin. Kutsun itseäni myös englannin termeissä “transsexual”-nimikkeellä ja suomeksi kutsun itseäni joko transmieheksi tai ihan vain mieheksi tilanteesta riippuen.

Tina: Olen truscum ja transmedikalisti. Pidän jonkin asteista sukupuolidysforiaa transsukupuolisuuden vaateena. Lisäksi rajaan käsitykseni transsukupuolisista sellaisiin henkilöihin, jotka ovat läpikäyneet tai aikovat läpikäydä vähintään joitakin sukupuolen korjaushoitoja. Mielestäni transsukupuolinen haluaa aina muistuttaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa ja elää sen sosiaalista elämää, miten tämän asian ymmärtääkään.

En kuitenkaan pidä itseäni genderkriittisenä, sillä minusta ihmisen koko sukupuolellinen todellisuus ei määräydy täysin biologisen sukupuolen mukaan. Ainakin transsukupuoliset ihmiset tekevät tähän sääntöön poikkeuksen.

Oliko jokin tietty vaihe, jonka jälkeen tunsitte joutuvanne ottamaan kriittistä etäisyyttä valtavirran transaktivismiin?

Tulenhenki: Minun on vaikea sanoa mitään tiettyä hetkeä, jonka jälkeen olisin käynyt ottamaan kunnolla etäisyyttä valtavirran transaktivismiin. Minua oli jo pidemmän aikaa ärsyttänyt valtavirran transaktivismi ennen kuin kävin kirjoittamaan transaktivismi-kriittistä blogiani, mutta jollain naiivilla tavalla ajattelin, että transaktivismin höperyydet loppuisivat itsestään. Lopulta tulin siihen tulokseen, että jos kaltaiseni transsukupuoliset ovat hiljaa, mikään ei tule muuttumaan.

Juridisen sukupuolen itsemäärittely on ollut pidemmän aikaa ajankohtainen aihe. En ole koskaan kannattanut juridisen sukupuolen itsemäärittelyä, enkä pidä siitä, kuinka transaktivistit käyttävät aiheeseen liittyen valheellista ja tunteisiin manipuloivaa retoriikkaa.

Minua ärsytti myös todella paljon, kuinka Tampereen yliopiston opiskelija sai väliaikaisesti kenkää kurssilta, kun kyseenalaisti miesten kuukautisten olemassaolon. Mainittakoon, että minua ärsyttää todella paljon, kuinka transmiehiä käsitellään julkisuudessa lähinnä kuukautisten ja synnytysten kautta, vaikka nämä seikat ovat todella marginaalisia transmiesten elämässä, eivätkä myöskään kosketa transhoitoja läpikäyviä transmiehiä.

Nessakki: Jouduin nuorena teininä woke-piirin “uhriksi”, joten minulla kesti suhteellisen kauan päästä ajatusmaailmasta eroon, koska olin sinänsä rakentanut koko identiteettini heidän tuputtamien asioiden ympärille. Kun aloin lukemaan truscum-asioista ensimmäistä kertaa n. 15-vuotiaana, niin mietin asioita hetken aikaa lävitse ja päädyin parin viikon sisällä siihen tulokseen, että heidän sanomissaan asioissa oli järkeä.

Ainoa kerta, milloin jouduin ottamaan ison harppauksen etäisyyttä (Suomen sisällä) valtavirran transaktivismiin, oli silloin, kun sain kuulla “Oikeus Olla”-kansanaloitteesta, koska huomasin siinä olevan kriittisiä virheitä ja pitkälti kaikki ympärilläni olleet ihmiset kannustivat aloitetta.

Tina: Olen aikuisikäni ollut ajatusmaailmaltani liberaali vasemmistolainen. Tämän maailmankuvan jakavissa piireissä transkysymykset ovat olleet lähellä transaktivismin ajamia käsityksiä, kuten, että sukupuoli on pelkkä identiteetti, mieskin voi synnyttää, seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu sukupuoli-identiteettiin ja niin edelleen. Siksi sosialisoitumiseni alussa oli lähinnä ihmisten kanssa, jotka edustivat tällaista ajatusmaailmaa.

Olen kuitenkin aina ollut avoimen keskustelun kannalla ja tunnen biologiaa sen verran, että nämä käsitykset kyllä alusta asti ärsyttivät minua, mutta vastarinnan osoittaminen yleensä tarkoitti piireistä pois sulkemista. Kuitenkin esimerkiksi Twitterissä jo pelkästään genderkriittisten, konservatiivisten tai radikaalifeminististen tahojen seuraamisesta joku saattoi minulle henkilökohtaisesti ilmoittaa että tuo ei ole okei ja blokkasi minut. Minusta siis tuntuu, että transaktivistit ottivat aluksi enemmän minuun etäisyyttä kuin minä heihin.

Hetki hetkeltä minua kuitenkin alkoi ärsyttää se, kuinka transaktivistit tuntuivat ajavan aivan muiden kuin minun oikeuksiani edistäviä asioita. Ymmärsin, että he halusivat muuttaa sukupuolikäsityksen kokonaan sen sijaan, että ajaisivat yhteiskuntaan sopeutuvien transsukupuolisten etuja. Päätin, että puhun avoimesti siitä, minkä koen itselleni tärkeäksi, ja lopulta Twitterissä minusta sitten tehtiin blokkisuositukset transaktivistien toimesta ja siinä todennäköisesti eristäydyin niistä yhteisöistä pitkäksi aikaa tulevaisuuteen.

Valtavirran transaktivistit ovat viime vuosina kyseenalaistaneet sukupuolidysforian olennaisuuden sekä itse varsinaiselle transidentiteetille että ennakkoehtona lääketieteellisille transhoidoille. Mitä mieltä olette tästä?

Tulenhenki: En ole koskaan ymmärtänyt näkemystä, että transsukupuolinen voisi olla ilman sukupuolidysforiaa. Jos ei kärsi elämää rajoittavasta kehoon kohdistuvasta sukupuolidysforiasta, miksi ei olisi vaan feminiininen mies tai maskuliininen nainen?Vastaavasti en myöskään ymmärrä, että jos ei kärsi kehoon kohdistuvasta sukupuolidysforiasta, miksi tällainen yksilö kokee tarvitsevansa kehollisia transhoitoja.

Transhoitojen vaikutuksia ei voi valita rusinat pullasta-meiningillä. Esimerkiksi jos biologinen nainen haluaa testosteroni-hoidolta miestyypillisen matalan äänen, mutta ei miestyypillistä karvoitusta (oikean elämän esimerkkejä), tällöin yksilöllä ei ole realistinen käsitys transhoitojen vaikutuksista.

Nessakki: Aivan kuten Tulenhenki sanoi, niin en itsekään ymmärrä sitä näkemystä, että miten joku voisi olla trans ilman sukupuolidysforiaa, koska sukupuolidysforia on juurikin se, joka ajaa ihmiset hakemaan hormonihoitoja/leikkauksia/nimenmuutoksia/yms. Kaipaan itse sitä aikaa kun tomboy ja femboy olivat täysin hyväksyttyjä käsitteitä, koska nykyään nämä henkilöt (tomboyt ja femboyt) hakevat paljon helpommin transpolille ja pahimmassa tapauksessa aloittavat hormonihoidot, vaikka he eivät kokisi sukupuolisdysforiaa.

Tina: Jonkinasteinen sukupuolidysforia ja inho oman kehon sukupuolittuneita piirteitä kohtaan pitäisi mielestäni olla vaatimus sukupuoliristiriitaiselle tunteelle ja ehto transhoitojen aloitukselle. Tämän lisäksi yksilön pitäisi aktiivisesti toivoa muistuttavansa ulkoisesti ja mahdollisimman kokonaisvaltaisesti vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Mikäli nämä ehdot eivät täyty, on yksilöllä nähdäkseni varsin suuri mahdollisuus katua transhoitoja. Ja kun katuminen lisääntyy, saatetaan transhoitoja rajoittaa rankallakin kädellä. Tämän vuoksi sukupuolidysforian pitäminen vaateena hoidoille on ensiarvoisen tärkeää tulevaisuuden potilaiden terveyden ja transhoitojen säilyvyyden kannalta.


Mikä on mielipiteenne Suomen translainsäädännön uudistamista koskevasta ehdotuksesta poistaa lääketieteelliset tutkimukset ja hoidot kriteerinä sukupuolen juridiselle vaihtamiselle?

Tässä on LHB-Liiton laatima lausunto aiheeseen.

Tulenhenki: Juridisen sukupuolen muuttaminen tulee olla mahdollista vain diagnoosin saaneille transsukupuolisille, joilla on taustalla sen verran transhoitoja, että he ainakin jossain määrin vaikuttavat kohdesukupuolen edustajilta. Tällöin transsukupuoliset hyötyvät eniten juridisen sukupuolen vaihtamisesta.

Kun juridisen sukupuolen saa vaihtaa omalla ilmoituksella ilman mitään vaatimuksia, juridinen sukupuoli menettää kokonaan merkityksensä. Juridisen sukupuolen itsemäärittelyn väärinkäytöt ovat haitaksi naisten oikeuksien kannalta, mutta tämän lisäksi väärinkäytöt heikentävät transsukupuolisten luotettavuutta yhteiskunnassa.

Mielestäni on varsin kyseenalaista, että transhoitoja läpikäyvät yksilöt ovat juridisesti samassa asemassa kuin henkilöt, joille transeus on pelkkä identiteetti ilman mitään kehollisia transhoitoja. Jälkimmäiseen joukkoon mahtuu myös yksilöitä, joiden syyt transidentiteetille voivat olla varsin kyseenalaisia, eikä juridisen sukupuolen itsemäärittely ole tähän oikea ratkaisu. Kyseenalaisia syitä transidentiteetille voivat olla vakavat ja hoitamattomat mielenterveysongelmat, joiden yksilö kuvittelee ratkeavan sillä, että transidentiteettiä tuetaan ilman mitään kyseenalaistusta.

Nessakki: Vaikka osaankin ymmärtää, miksi juridisen sukupuolen muuttamiseen tarvittava diagnoosi halutaan poistaa, niin se tulisi aiheuttamaan enemmän harmia kuin mitään hyvää. Olen maininnut tästä jo aikaisemminkin, mutta ihmiset tulisivat käyttämään tätä hyväkseen, joka taas johtaisi viattomien ihmisten satuttamiseen. (Mm. cis-miehet muuttaisivat juridisen sukupuolensa naiseksi jotta he pääsisivät naisten pukuhuoneisiin.)

Tina: Kun juridinen sukupuolen muutos yleistetään koskemaan kaikkia suomalaisia vain transitioituvien transsukupuolisten sijaan, sukupuolen laillinen merkitys lakkaa enemmän tai vähemmän olemasta. Vaikka laki ollaankin translain uudistukseksi naamioitu, tämä laki ei palvele millään tavalla transsukupuolisia, jotka käyvät läpi medikaaliset hoidot ja joilla oli jo transprosessin kautta mahdollisuus juridiseen sukupuolen muutokseen. Enemmänkin tämä täysin avoin malli avaa ovet mahdollisille järjestelmän hyväksikäyttäjille ja opportunisteille. Tämän vuoksi kannatan portinvartiointia juridiseen sukupuolen muutokseen.

https://open.spotify.com/episode/2fIHqxjOVasT4zGmbIEYGl?si=9932e4e62b504eef

Mitä ajattelette Yhdysvaltojen Brownin yliopiston Lisa Littmanin esittämästä Rapid Onset Gender Dysphoria -hypoteesista, eli äkillisesti puhkeavasta sukupuolidysforiasta?

Teoria on tietysti vielä nuori, mutta on huomionarvoista, että täällä Suomessa ainakin Taysin nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala sanoo tunnistaneensa ilmiön monien heidän luokseen hoitoon saapuneiden nuorten psykologisesta profiilista (yllä olevasta haastattelusta kohdasta 36:00 eteenpäin).

Tulenhenki: ROGD eli nopeasti puhkeava ja sosiaalisen tartunnan myötä leviävä sukupuolidysforia on mielestäni olemassa oleva ilmiö, vaikka valtavirran transaktivistit näkevätkin sen transfobisena selitysmallina.

Olen omassa blogissani haastatellut nuorta, joka aikaisemmin piti itseään transsukupuolisena, mutta tajusi myöhemmin, että hänen transkokemuksensa oli todennäköisesti seurausta taannoisesta trans-painotteisesta kaveripiiristä. Hän ei onneksi ehtinyt käymään läpi kehollisia transhoitoja. Kyseinen nuori ei ole kuitenkaan yksittäinen tapaus vaan olen törmännyt vastaaviin tapauksiin useamman kerran.

Aikoinaan oli tyypillisempää, että transhoitohin hakeutui enemmän biologisia miehiä, mutta nyt painotus on päinvastainen. Osaltaan tämä todennäköisesti johtuu tietoisuuden lisääntymisestä ja siitä, että länsimaissa naisena syntyneellä on enemmän oikeuksia päättää elämästään, mukaan lukien transhoidot. Tämä ei toki tarkoita, etteikö naistyypilliset ongelmat voisi olla syynä dysforiaan.

Valitettavasti koska ftm-transitioon hakeutuneiden määrä on kasvanut suhteessa todella paljon, niin uskon, että taustalla on myös muita syitä kuin vain suhdeluvun tasoittuminen transmiesten ja transnaisten välillä ja tietoisuuden sekä suvaitsevaisuuden lisääntyminen.

Olen sitä mieltä, että täysi-ikäisillä oikein kohdennettuina transhoidot auttavat sukupuolidysforiaan, mutta yksilöllä pitää olla realistiset käsitykset transhoidoista, eikä transhoitoja saa nähdä kaikkivoipana ratkaisuna yksilön ongelmiin. ROGD-nuoret ovat tyypillisesti moniongelmaisia ja he kuvittelevat transprosessin olevan ratkaisu heidän monisyisiin ongelmiin. Oireilua pahentaa trans-painotteinen kaveripiiri, jossa kuplaudutaan samanmielisten kesken.

Kuulun itse Gender Dysphoria Allianceen, jossa olemme puhuneet ROGD-ilmiöstä. Vaikka homo- ja biseksuaalisuus korreloivat transkokemuksen kanssa edelleen melko vahvasti, niin melko moni ROGD-nuori on biologisen sukupuolensa mukaan hetero. Tämä on oleellista ymmärtää, kun pohdimme, millaisia syitä dysforian taustalla voi olla. Viittaan tällä teoriaan, jonka mukaan moni sukupuoliristiriitainen lapsi kasvaa murrosiän myötä pois sukupuoliristiriidasta ja on aikuisena homo- tai biseksuaali. ROGD-nuoret ovat erilaisia, sillä heillä ei ennen murrosikää ole ollut mitään viitteitä sukupuoliristiriidasta, joten monia vanhempia tutkimuksia ei voi luontevasti soveltaa ROGD-nuorten tilanteeseen vaan tarvitsemme näistä nuorista enemmän tutkimustietoa.

Nessakki: Olen kuullut sekä hyvää että pahaa ROGD-teoriaan liittyen (ollaan sanottu, että testi oltaisiin tehty jotenkin transfobisten ihmisten kesken), mutta uskon itse tähän ilmiöön suhteellisen vahvasti. Tämä on tullut hyvin esille esim. tämän koronan aikana, sillä olen huomannut, että yhä useampi on alkanut kutsumaan itseään transsukupuoliseksi sen jälkeen, kun karanteenit alkoivat.

Tina: ROGD on teoria, joka mielestäni ei kaipaa varsinaista tarkkaa tutkimusta taakseen, jotta siinä voi huomata olevan perää, joskin tarkat tutkimukset aiheesta eivät myöskään ole pahitteeksi. On hienoa huomata, että ROGD:sta ilmiönä puhutaan asiantuntijatasolla Suomessakin transaktivistien painostuksesta huolimatta. Nykyisen kaltaista räjähdysmäistä kasvua trans-oireilevissa nuorissa ei nähdäkseni voi selittää enää “inklusiivisuudella” tai “tiedon lisääntymisellä”. Etenkin kun on tapahtunut huomattava keikahtaminen suhdeluvuissa: nykyisellään biologiset tytöt hakeutuvat transhoitojen piiriin paljon useammin kuin biologiset pojat. ROGD-ilmiötä ja sukupuoliristiriidan sosiaalista tarttumista tulisi tutkia tarkemmin tulevaisuudessa.

Kansainvälinen LGB Alliance -liike käynnistyi, kun yhä useampi lesbo, homo- ja biseksuaali ei kokenut valtavirran LGBT-liikkeen enää ajavan meidän etuamme. Mitä mieltä olette tästä kehityksestä?

Ja minkä uskotte olevan avain parempaan transaktivismiin tulevaisuudessa? Näettekö enemmän mahdollisuuksia vakiintuneen LGBT-liikkeen reformoinnissa vai onko edessä lopulta vastaavanlainen toisinajattelevien transnaisten ja miesten erillinen järjestäytyminen?

Tulenhenki: Kun samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeus ei ollut enää ajankohtainen aihe LGBT-järjestöissä, niin transaihe oli seuraavana keskiössä. Valitettavasti tämä on johtanut myös siihen, että transaktivismin ylilyönnit ovat olleet entistä vahvempia ja näkyvämpiä. Vertauskuvana sanottakoon, ettei voida enää puhua pelkästä mopon karkaamisesta käsistä. Pikemminkin voisi sanoa, että moottoripyörä on karannut ojaan, jossa se jatkaa edelleen matkaa.

Biseksuaali naisystäväni kokee nykyisen yleisen LGBT-ilmapiirin itselleen vieraana. Naisystäväni on jopa sanonut, ettei halua olla enää missään tekemisissä koko LGBT-aiheen kanssa, koska LGBT-aktivismi on hyvin vahvasti yksipuolisen trans-painotteista, minkä takia seksuaalivähemmistöt ovat jääneet taka-alalle. Lisäksi nykyään LGBT-aiheisiin yhdistetään tietynlainen arvomaailma (woke ja intersektionaalinen feminismi), johon naisystäväni ei halua tulla yhdistetyksi. Tämänkin takia erilainen LGB(T)-toiminta on tervetullutta.

Nykyään yhä useampi määrittelee itsensä jonkin sortin transihmiseksi aiempaa helpommin. Tarkkaa lukua transihmisten määrästä on vaikea antaa, sillä usein ei tehdä mitään eroa, puhutaanko vain niistä, jotka käyvät läpi kehollisia transhoitoja vai myös niistä, jotka vain kutsuvat itseään transsukupuolisiksi.

Koen tämän isona ongelmana, koska mielestäni kehollisesti transitioituvat ovat kokonaan oma ihmisryhmä verrattuna niihin, joille transeus on pelkkä identiteetti ilman mitään kehollisia transhoitoja ja/tai edes aikomusta niihin.

Mielestäni tarvitsemme sellaisen transjärjestön, joka keskittyy perinteisten transsukupuolisten asioihin niin, että huomioidaan biologisen sukupuolen realiteetit ja kuinka transhoidot vaikuttavat yksilön todellisuuteen käytännön tasolla. Olen itse omassa blogissani julkaissut muiden transaktivismia kritisoivien transsukupuolisten haastatteluja, mutta aika näyttää, kuinka paljon kaltaisiani transsukupuolisia astuu enemmän esille Suomessa. Valitettavasti varsinaisen järjestön kanssa on ongelmana se, että moni perinteinen transsukupuolinen haluaa elää stealthina (eli niin, että transeudesta kerrotaan vain silloin, kun se on tilanteen kannalta oleellista), minkä takia varsinaisen järjestön perustaminen ei ole ihan niin yksinkertaista.

Nessakki: En ihmettele yhtään, miksi LGB Alliance -liike on käynnistynyt, koska aivan kuten Tulenhenki sanoi, niin mopo on karannut ojaan, jossa se jatkaa edelleen matkaa. En usko, että tulemme saamaan minkäänlaista vakiintunutta LGBT-yhteisöä lähitulevaisuudessa.

Tina: LGBT-aktivismissa tuntuu nykyään olevan varsin suuri painotus identiteettikysymyksissä, mikä silminnähden tuntuu vieroksuttavan monia seksuaalivähemmistön edustajia. Useimmille erityisesti homoseksuaaleille on ollut selvää, että he haluavat tapailla oman biologisen sukupuolen edustajia, mutta transaktivismin äityessä tätä rajaa on yritetty rikkoa, ja ollaan puututtu homoseksuaalisten rajoihin ja määritellä heidän seksuaalista suuntautumista uudelleen.

Parempaa transaktivistia voimme alkaa edistämään kun määrittelemme transsukupuolisuuden tarkasti dysforiaperäiseksi ja hoitotarpeiseksi, lähtökohtaisesti medikaaliseksi tilaksi. Transsukupuolisuus pitää määritellä varsin objektiivisesti tuolla tavalla, eikä sitä voi jättää vain identiteetin tai tunteen varaan, sillä silloin transsukupuoliset ovat yksinkertaisesti liian laaja joukko ihmisiä, joilla on aivan erilainen sosiaalinen todellisuus ja yhteiskunnalliset tarpeet. Toivoisin, että transjärjestöt tulevaisuudessa ottaisivat tämän linjan. Tällaisia harvoja LGBT-järjestöjä kannatan.

Miten näette tilanteen kehittyvän tällaisenaan lähitulevaisuudessa ja pitemmällä aikavälillä?

Tulenhenki: Toivoisin, että yhä useampi meidän kaltainen transsukupuolinen alkaisi vastustamaan valtavirran transaktivismia. Toivon, ettei nykyinen transaktivismi pilaa lopullisesti seksuaalivähemmistöjen ja transsukupuolisten välejä. Toivon myös, että seksuaalivähemmistöjen edustajat ymmärtävät sen, etteivät aggressiiviset transaktivistit edusta transsukupuolisia kollektiivina. Monet transsukupuoliset eivät todellakaan ajattele, että olisi transfobiaa, jos ei viehäty transsukupuolista eikä halua seksiä/seurustella näiden kanssa.

Nessakki: Toivon itse, että tämä olisi vain (luonnollinen) kompastuskivi LGBT-historiassa ja, että asiat rauhoittuisivat ajan myötä. Tällä hetkellä tilanne ei tietenkään näytä siltä, minkä takia olen ajautunut itse kauemmaksi LGBT-aiheisista asioista, koska en halua ottaa niihin henkilökohtaisesti osaa.

Tina: Uskon, että varsin nopeasti herätään siihen, että nykyisen transaktivismin soveltaminen ei onnistu käytännössä. Transsukupuolisten integroituminen yhteiskuntaan on ollut aivan kyllin onnistunutta tähän asti, nykyinen malli jossa sukupuolikäsitys muutetaan uusiksi ja koko yhteiskunnan tulisi akkomodoitua joka tavalla transsukupuolisiin, on kestämätön. Uskon myöskin että nykyisten transaktivistien keskuudesta löytyy rationaalisempia yksilöitä, jotka saattavat kääntyä tätä aktivismia vastaan.

Onko jotain mitä haluaisitte sanoa LHB-Liiton jäsenille ja muille blogin lukijoille?

Tulenhenki: LHB-Liitto tekee tärkeää työtä. Mielestäni on hyvä, että seksuaalivähemmistöt irtisanoutuvat sellaisesta näennäisestä LGBT-aktivismista, joka ei todellakaan aja seksuaalivähemmistöjen asioita millään tavalla.

Nessakki: Olen itsekin iloinen siitä, että HLB -yhteisöön kuuluvat ihmiset ovat alkaneet ottamaan vahvempaa kantaa transasioihin, koska kyseessä on asia, joka valitettavasti koskee myös heitä. Annan isot peukut ylös LHB-Liiton jäsenille ja lukijoille, jotka uskaltavat olla äänessä nykyajan LGBT-aktivismista.

Tina: Kiitän mahdollisuudesta osallistua haastatteluun. Toivon, että LHB-Liitto tekee jatkossakin työtä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien eteen ja edustajanne kuuntelevat ihmisiä monenlaisista taustoista.

Haastateltavien muihin kirjoituksiin ja kannanottoihin voi tutustua täältä:

Tulenhengen blogi: https://tulenhenkiblogi.blogspot.com/
Nessakin blogi: https://nessakki.blogspot.com/
Tinan twitter: https://www.twitter.com/tinaorkidea

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: