Nimimerkki S. K. Kaarunan kirja-arvostelu Tarita Ikosen teoksesta Uhman ja halun runot.
En tuntenut oloani mukavaksi luettuani Tarita Ikosen Uhman ja halun runot. Enkä usko, että niin on tarkoituskaan. Tämä ei ole kokoelma ei ole miellyttämisenhaluinen. Kieli on rikasta, mutta se ei ole kaunista siinä perinteisessä mielessä. Se on paikoin riekkuvan realistista, jopa epämiellyttävää. Koristeita ei ole. Ei kukkaiskieltä. On vimmaa – kulunut sana, tiedän, mutta tässä se tuntuu oikealta.
Runot käsittelevät seksuaalisuutta ja naiseutta tavalla, joka ei salli etäisyyttä. Kehollisuus ei ole metafora, vaan raskas, konkreettinen ja kivuliaskin tosiasia. Nautinnonkin kuvauksista luen mielihyvän lisäksi kipeyttä ja nälkää. Naisen keho ei pyydä lupaa tulla nähdyksi. Se ei myöskään pyydä anteeksi. Tämän ankaruuden äärellä huomasin, miten helposti odotan runoudelta pehmeyttä tai esteettistä suojaa. Ikonen ei anna sitä.
Naiseus ei näyttäydy pehmeänä tai perinteisenä feminiinisyytenä. Se on fyysistä, joskus karua. Silti se on nimenomaan naiseutta, eikä sitä himmennä ilmaisun ei-perinteisyys. Kun sukupuoli runoissa näyttäytyy niin vahvasti ruumiina – kipuna, nautintona, rajallisuutena – ajatus sukupuolesta pelkkänä kokemuksena tuntuu naurettavan ontolta. Kehollisuus syrjäyttää teoreettisen keskustelun. Se ei selitä itseään. Kokoelmassa on paljon kipua. Ja ulkopuolisuutta. Erityisesti jäin miettimään ja tuntemaan sitä, miten maskuliiniseksi koettu nainen työnnetään mieskategoriaan ja poikatytöt katoavat näkyvistä. Runoissa tämä ei ole abstraktiajatus vaan elämisen kokemus. Se tuntuu ahtaalta, epäreilulta ja salpaa hengityksen.
Kaikki ei ole tasaisen vahvaa. Välillä sama intensiteetti toistuu niin, että turrun. Mutta ehkä sekin on osa lukukokemusta. Uhman ja halun runot ei tarjoa helppoa samastumista eikä lohtua. Se on kokoelma, jonka äärellä joutuu tarkistamaan omia odotuksiaan ja mukavuudenhaluaan. Nautitaan raakana ja pieninä annoksina, että teho välittyy täysillä.
Sotahuutona kokoelma on ensiluokkainen.
Lue myös: Runoilija Tarita Ikonen: Miksi viimeiseen asti vaikenin naiskirjasta?
Sami Montell: Homouden imago ajassa
Lue lisää nimimerkki S.K. Kaarunalta: WPATH – Tästä on kyse
Katso myös dokumenttielokuva Sophie Robertilta, jossa transitioitumista katuvat henkilöt avaavat miksi transhoidot ovat erityinen riski etenkin lesboille, homoille ja biseksuaaleille ihmisille.
“Ajattelin, että koska olen nyt nainen, joka tuntee vetoa miehiin, olen sittenkin vain normaali heteronainen.” – Daniel Black (Tšekki)
Sophie Robert: Detransitioitujat, Eurooppalainen tragedia (suomeksi tekstitetty)
