(Artikkelikuva by AbsolutVision on Unsplash.com)

Jo perinteeksi muodostuneessa uutiskatsauksessa LHB-liiton aktiivit kommentoivat kuluneen Pride-sesongin (tällä kertaa huomattavasti laihempaa) mediatarjontaa. Osittain keskenään eriävätkin kannanotot edustavat LHB-ihmisten mielipiteiden moninaisuutta, joka tulee median valtavirrassa harvoin esille koko kirjossaan.

Aikaisempien vuosien Pride-jälkiperkaukset löydät täältä: 2022 ja 2023.

HYVÄT

1. Kokoomus ja keskusta osallistuivat Prideen (4 juttua):

Helsinki Pride: Poliittiset toimijat laajasti edustettuina tämän vuoden Helsinki Pride -tapahtumassa

Suomenmaa: Kokoomus ja keskusta eivät osallistu Prideen tänä vuonna – osallistumisehtona eheyttämistoiminnan kieltävän lain edistäminen

Demokraatti: Demokraatti selvitti – näin Orpon hallituksen ministerit osallistuvat Helsinki Pride -kulkueeseen

Demokraatti: Petteri Orpo ei osallistu Helsinki Pride -kulkueeseen – näin hän perustelee

Emilia: Helsinki Priden yhteistyökumppaneina toimivista puolueista syntyi tänäkin kesänä kränää. Viime vuonna sekä Keskusta että Kokoomus jätettiin pois virallisten yhteistyökumppaneiden listalta, koska puolueissa ei ollut yksimielisyyttä translaista. Tänä kesänä eheytyshoidot kieltävä laki asetettiin kynnyskysymykseksi poliittisille toimijoille, mutta siitä huolimatta kaikki kumppanuutta hakeneet myös hyväksyttiin yhteistyökumppaneiksi. Tämä ehti synnyttää uutisjupakkaa sillä Kokoomuksen ja Keskustan Helsingin osastot eivät olleet tällä listalla, vaikka heidän nuorisojärjestönsä kyllä olivatkin, kun se julkaistiin.

Keskustan ja Kokoomuksen kansanedustajat ryntäsivät välittömästi X:ään ilmoittamaan puolueidensa kannattavan eheytyshoitojen kieltoa. Helsingin Kokoomus oli ilmeisesti vain unohtanut jättää hakemuksensa ja jätti sen välittömästi tiedotteen julkaisun jälkeen. Helsingin Keskusta ei tehnyt vastaavaa liikettä, mutta päätyi kuitenkin osallistumaan tapahtumaan Keskustan nuorisojärjestöjen kanssa. Vaikka eheytyshoidot kieltävässä lakialoitteessa on monia LHB-liittolaisia härnääviä ongelmia, on hyvä, että myös historiallisesti konservatiiviset porvaripuolueet osoittavat tukensa “seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille” juhlistamalla saavutuksiamme kunnioituksen puolesta.

SDP:n äänenkantaja Demokraatti selvitteli hallituksen ministereiden osallistumista Prideen. Ei liene yllätys, etteivät Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien ministerit aikoneet osallistua, mutta RKP:n ja Kokoomuksen ministereistä kunnioitettava osa aikoi osallistua. Pääministeri Orpo ei aikonut osallistua johtuen Eurooppa-neuvoston kokouksesta. Joka tapauksessa hän antoi ylläolevat terveiset Pridelle. Ottaen huomioon Perussuomalaisten varapuheenjohtajana toimivan ja juuri Euroopan parlamenttiin valitun homon Sebastian Tynkkysen, on ilahduttavaa, että Kristillisdemokraatteja lukuunottamatta LHB-ihmisten perusoikeudet ovat laajalti hyväksyttyjä Suomen eduskuntapuolueissa. Porvaripuolueissa on vielä änkyräkonservatiiveja, mutta he alkavat pikkuhiljaa valumaan pois.

2. Iltalehti: Kolumni: Homoilta kovaa kritiikkiä Pridelle: “Miksei Pridea juhlita ilon kautta?”

Anna K: Sanna Ukkola sanoo vihdoin ääneen sen, mitä jotkut lesbot ja homot ovat sanoneet jo vuosia ja minkä vuoksi LHB-liittokin aikoinaan perustettiin: Pride on politisoitunut. “Pitää äänestää vasemmistoliittoa, translain puolesta tai tukea Palestiinaa. Tuntuu, että jotkut ovat vain vihaisia ja kiukkuisia koko ajan jostain. Dinner-keskusteluissa saatetaan nolata koko pöytäseurueen nähden hyvää tarkoittava ihminen, jos oikea termistö ei ole hallussa.”

Jutussa oli minulle uuttakin tietoa. Vuonna 2018 Helsinki Priden päätösjuhlilla esiintyi israelilainen euroviisuvoittaja Dana International. Paikalle oli tullut ihmisiä riehumaan ja osoittamaan mieltään Israelia vastaan. HeSetan edustaja oli käskenyt olla poistamatta riehujia. Ihmisiltä oli esim. revitty viirejä käsistä ja heitä oli tönitty.

LHB-ihmisiä yhdistää tasan yksi asia: seksuaalinen kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan. Meitä löytyy laidasta laitaan erilaisia ihmisiä ja on väärin olettaa, että kaikki kannattaisivat samoja asioita poliittisesti. Mielestäni meidän LHB-ihmisten olisi jo aika ottaa liikkeemme takaisin ja riisua se politiikasta. Tehdään taas Pridesta sellainen kuin se oli ennen: ennenkaikkea iloitsemista siitä, että saamme täällä Suomessa olla ja rakastaa vapaasti myös samaa sukupuolta olevia kumppaneitamme.

Me LHB-liitossa edustamme tässä kolumnissa esiteltyjä mielipiteitä ja tiedämme, että suuri osa LHB-ihmisistä on meidän kanssamme samaa mieltä. Silti aktiiviporukkamme on pieni. Miksei nyt olisi hyvä tilaisuus liittyä mukaan ajamaan LHB-ihmisten asiaa ja järjestämään iloisia tapahtumia kaikille politiikkaan katsomatta? Lämpimästi tervetuloa mukaan!

3. Kaleva: Sa­teen­kaa­ri­nuo­ret le­vit­tä­vät Su­vi­seu­rois­sa he­rät­te­le­viä tarroja – Liik­kees­tä eronnut Essi Mu­ta­nen, 27, muis­tut­taa, että ho­mo­sek­suaa­li­suus on väis­tä­mät­tä osa les­ta­dio­lai­suut­ta

Sami: On yksi asia marssia Helsingissä, missä Pridesta on kehkeytynyt yksi iso (ainakin näennäisesti kaikkien) kansanjuhla, toinen asia on vaikuttaa sosiaalisessa ympäristössä, jossa asenne seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on yksioikoisen negatiivinen. Nostan siis hattua lestadiolaistaustaisille sateenkaariaktivisteille ja heidän tahdikkaalle vaikuttamistyölleen. Tehtävänä ei ole itsetarkoituksellinen tapahtuman häiritseminen, uskonnollisten arvojen loukkaaminen ja yleinen ikonoklasmi, johon progressiivisten tahojen tapa käsitellä kristinuskoa valitettavan usein sortuu, vaan lempeä muistutus siitä, että niin isossa yhteisössä kuin heidän on väistämättä meikäläisiäkin: me homot ja muut emme ole vain syntisiä ”tuolla”, joita on helppo demonisoida, toiseuttaa ja sulkea ulos.

Olen kuullut sanottavan, että kun on kyseessä niinkin vanhoilliskonservatiivisesta yhteisöstä, kannattaisi kenties yhtä hyvin luopua toivosta ja antaa asioiden olla. Mutta vaikka varsinainen yhteisön sisäinen sateenkaariväen hyväksyntä olisikin pitkän tien takana, on hyvä pitää mielessä, että periaatteessa negatiivisessa suhtautumisessakin on todella merkittäviä aste- ja nyanssieroja, joiden sävyt ovat nähtävissä viimeisen puolen vuosisadan ajalta vaikkapa meidän evankelis-luterilaisen kirkkomme historiastakin. Oli todellakin aika lähimenneisyydessämme, jolloin meidän valtionkirkossamme ei voinut toimia avoimena homoseksuaalina, vaan koko ajatuskin oli silkka kauhistus.

Ja ne pienet aste- ja sävyerot, jotka ovat kenties saavutettavissa tämänkaltaisen aktivismin kautta, voivat olla monille se ratkaiseva ero sietämättömän ja siedettävän elämän välillä, niille, jotka syystä tai toisesta haluavat jäädä yhteisöön tai eivät voi jättää sitä taakseen. Jo aktivismin olemassaolo itsessään voi tarjota toivoa ja sen mahdollistama vertaistuki voimaa vaikeassa ympäristössä jaksamiseen.

PAHAT

4. Aamulehti:: Suomessa rima sukupuoliominaisuuksia muokkaavalle hoidolle on liian korkea (Seta ry:n pääsihteerin kannaotto)

Sami: Olisin toivonut, että Setalla oltaisiin otettu hengähdystauko ja lähdetty uudelleen arvioimaan heidän ajamiaan muutoksia sukupuolidysforian hoitokäytäntöihin viimeistään sen jälkeen, kun Britannian julkisen terveydenhuollon tilaamassa laajassa tutkimushankkeessa todettiin, että alaikäisten lääketieteellisistä trans-hoidoista on huomattavan vähän ja heikkoa tutkimusnäyttöä.

Toisin kuitenkin kävi, ja Priden alla Setan pääsihteeri kirjoitti Aamulehteen kannanoton, jossa vaadittiin paitsi sukupuolidysforiasta kärsivien nuorten hoitojen parantamista (mistä voimme toki olla samaa mieltä) mutta myös mitä ilmeisimmin riman alentamista alaikäisten sukupuoliominaisuuksia muokkaaville lääketieteellisille hoidoille: Suomen Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suosituksissa rima on nimittäin ”liian korkealla”, kuten Setan pääsihteeri asian esittää.

Sekään, että eurooppalainen maa toinen toisensa jälkeen on alaikäisten hoitojen todistuspohjaa tutkittuaan ottanut aiempaa dramaattisesti varovaisemman linjan, ei näytä merkittävästi maltillistaneen setalaisten kantaa alaikäisten hoitoihin.

Annetut syyt alan huippuasiantuntijoiden – kuten Suomen Riittakerttu Kaltialan ja Britannian Hilary Cassin – kyseenalaistamiseen vaikuttavat varsin epämääräisiltä. Setan mukaan ”Näkemykset lasten ja nuorten sukupuolidysforian hoidosta ovat kansainvälisesti paljon moninaisemmat.” ja ”Monissa maissa Hilary Cassin selvitykseen onkin suhtauduttu kriittisesti.” Tällaisia väitteitä kuullessaan olisi hyvä tietää, mistä maista oikein on kyse, jotta voisimme asettaa heidän vaihtoehtoisen asiantuntijuutensa oikeaan perspektiiviin. Se, ettei konkreettisia esimerkkejä tuoda esille, on ehkä merkki siitä, etteivät tapaukset ole välttämättä kaikkein imartelevimmasta päästä.
.
Ainut nimeltä mainittu asiantuntijataho on transterveyden kansainvälisenä ammattijärjestönä pidetty WPATH – organisaatio, joka on viimeaikaisten paljastusten myötä niittänyt itselleen yhä kyseenalaisempaa mainetta.

Esimerkiksi viime maaliskuussa tapahtuneen laajan tietovuodon myötä järjestön toimintakulttuurista paljastui hyvin huolestuttavia piirteitä, kuten lääketieteellisten hoitojen antamista tietoon perustuvaan suostumukseen kykenemättömille (pienet lapset ja vakavista mielenterveydenongelmista kärsivät) ja vaikenemista hoitojen tiedetyistä haittavaikutuksista (esim. kohonnut syöpäriski).

Aivan viime päivinä yhdysvaltalaisen oikeudenkäynnin yhteydessä julkituotu kirjeenvaihto puolestaan paljasti, että vuonna 2018 järjestö oli sekaantunut John Hopkinsin tutkimusyliopistolta tilaamiensa, transhoitoja käsittelevien systemaattisten kirjallisuuskatsausten tekoprosessiin. Tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin halu vaikuttaa niiden tuloksiin, kuten The Economist arvioi.

Mikäli lukija tutustuu tarkemmin Setan mainitsemiin WPATH:in hoitosuosituksiin (uusin versio ladattavissa suoraan järjestön omilta sivuilta). hän kohtaa paljon muutakin kulmakarvoja nostattavaa: uusimmissa hoitosuosituksissa on esimerkiksi kokonainen luku ihmisistä, jotka identifioituvat eunukeiksi, ja niistä lääketieteellisistä hoidoista, mukaan lukien sukuelinkirurgia, jota heille olisi hyvä antaa.

Kysymys kuuluukin, mikäli Seta pitää WPATH:in asiantuntemusta niin rautaisena, että se menee selkeästi yli Britannian ja Pohjoismaiden huippuasiantuntijoiden, miksei se pidä palopuheita eunukki-identifioituneista ja heidän kirurgisesta kastroimisestaan? Kaippa he tietävät, ettei tämä gender-kamelin selkä enää kovin montaa oljenkortta kestä.

5. Vihapuhe ja väkivallan uhka lisääntynyt Pridea ja sateenkaari-ihmisiä kohtaan (2 juttua):

Yle: Sateenkaari-ihmiset kokevat yhä enemmän vihapuhetta ja häirintää, kertoo Seta

Yle: Raisio Prideen osallistuneiden henkilöiden kimppuun käytiin tapahtuman jälkeen

Anna K: Maailmalta on kantautunut paljon uutisia, joiden mukaan vastustus ja vihapuhe sateenkaari-ihmisiä kohtaan on viime vuosina jatkuvasti kasvanut, sen jälkeen kun se oli aiemmin pitkään ollut laskussa. Tämä on erittäin huolestuttava ilmiö. Kuitenkin Suomessa sateenkaariasioilla tuntuu olevan edelleen vankka kannatus ja Helsinki Pridekin piti kiinni viime vuosien osallstujaennätyksestä, n. 100 000 ihmistä osallistui jälleen. Artikkelia tarkemmin selaamalla käykin ilmi, että kysely olikin suunnattu Pride-tapahtumien järjestäjille, eikä yleisesti sateenkaariväelle. Viime vuonna järjestettiin Suomessa jutun mukaan huikeat 52 Pride-tapahtumaa. Näistä 45 oli vastannut kyselyyn ja vastanneista yli puolet oli kokenut häirintää ja uhkailua, josta suurin osa oli tapahtunut sosiaalisessa mediassa. Vertailukohteena on vuoden 2022 kysely, jossa 14 järjestäjää oli kertonut häirinnästä. Jutusta puuttuu tieto, montako järjestäjää oli vastannut kyselyyn vuonna 2022. Mielestäni olisi tärkeää erottaa toisistaan todellinen, paikan päällä tapahtuva häirintä ja somessa huutelu.

Raisiossa häirintä oli nimenomaan ensiksimainittua laatua. Kahden ihmisen kimppuun oli käyty. Väkivalta on aina väärin ja sen vuoksi tarvitaan edelleen aktivismia, sillä homofobia ei ole kadonnut minnekään. Ikävä kyllä asia vaikuttaa olevan niin, että se on tulossa rytinällä takaisin. Mielestäni tällaiseen toimintaan olisi suhtauduttava astetta nykyistä vakavammin.

Uhkailulle, häirinnälle ja kaikenlaiselle väkivallalle täytyy olla nollatoleranssi kaikissa Pride-tapahtumassa. Sateenkaari-ihmisiä kohtaan lisääntyvä vihapuhe on aivan todellinen ilmiö ja luultavasti se näkyy jo myös Suomessa. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää myös rajata esim. Priden ikärajattomista tapahtumista räikeän seksuaaliset ja fetisistiset teemat ulos. Ilmapiirin edelleen tulehtuessa tarvitaan myös kompromissiratkaisuja.

6. MTV: Homovastaisia kylttejä kuljettaneen ajoneuvon kimppuun käytiin Helsingissä

Sami: Joukossa tyhmyys tiivistyy, näköjään Helsinki Pridessakin.

Hoidetaan itsestään selvyys pois tieltä: vanhoilliskonservatiivisia iskulausekylttejä heiluttelevista jeesustelijoista ei tarvitse pitää. En minäkään pidä (vaikka olenkin nykyään taipuvainen näkemään heidät lähinnä kylähullumaisina eksentrikkoina). Heistä ei tarvitse pitää, mutta heillä on oikeus osoittaa mieltään siinä missä pridettäjilläkin.

Se että yksittäinen vastarannankiiski aiheutti tällaisen hillittömän apinanraivon porukassa, joka oli monituhatpäisesti miesparkaa lukuisampi, kertoo jotain pahasta henkisestä keskenkasvuisuudesta ja psyykkisestä hauraudesta. Mitä vanhoilliskristittyihin tulee, tämänkaltainen käytös ainoastaan vahvistaa heidän ennakkoluulojaan ja pönkittää entisestään heidän uhrimielialaansa jättikansanjuhlaksi paisuneen Priden edessä.

Kenenkään mielipide ei tästä muuttunut kohti parempaa. Tätä videota tullaan jakamaan vuosikausia vanhoillisissa piireissä. Kiitti vaan riehujat.

7. Perussuomalaisten ministeriöiden Pride-viestinnän alasajo +kristillisdemokraatin kannanotto (2 juttua)

Yle: Leena Meri ja Lulu Ranne katkaisivat ministeriöidensä yhteydet Prideen – ei saa näkyä edes sometileillä

KD-lehti: KD:n Katriina Hiippavuori Porin SuomiAreenassa: ”Vasemmistolainen ajatus siirtää kasvatusvastuun kodista yhteiskunnalle”

Emilia: Hieman surullisempana jatkona ensimmäiseen juttuun Kokoomuksen ja Keskustan osallistumisesta Helsinki Prideen on itse ministeriöiden osallistuminen Priden juhlistamiseen. Aiempina vuosina useampi ministeriö, mm. oikeusministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö, on huomioinut kanavissaan Priden, mutta tänä vuonna nämä perussuomalaisten ministerien johtamat ministeriöt ovat ottaneet linjakseen olla huomioimatta Pridea. Harmillisesti vastaavat ministerit Leena Meri ja Lulu Ranne eivät suostuneet edes kommentoimaan linjausta millään tapaa. Kaikesta huolimatta hallitusta laajemmin edustava valtioneuvosto jatkaa perinnettään Priden juhlistamisesta osallistumalla Helsinki Prideen kävelyblokkina ja liputtamalla kaikkien ministeriöiden edessä.

Voi tietenkin olla montaa mieltä siitä, kuinka mielekästä esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön kaltaisen infrasta vastaavan ministeriön on viestiä Pridesta. Aikaisempien vuosien viestintä on kuitenkin ollut merkki siitä, että Suomi on hyväksyväinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä sillä tasolla, että jopa Suomen byrokraattinen koneisto ymmärtää ja muistaa Priden saavutukset. On harmillista, etteivät perussuomalaiset ministerit näe asiaa samalla tapaa, vaan antavat Helsinki Priden kaltaisten toimijoiden näennäisen viher-vasemmistolaisuuden tai tuen transideologialle hämärtää tätä tukea. Perussuomalaisten riveissä joka tapauksessa on LHB-ihmisiä, joille tämä saattaa näyttäytyä takapakkina tuessa myös heille, kuten näemme tällä hetkellä tapahtuvan Yhdysvaltojen konservatiivipiireissä.

Tänä vuonna ei onneksi kuitenkaan ole kuultu Kristillisdemokraateilta merkittäviä soraääniä Priden juhlistamista kohtaan. Monet Kristillisdemokraatit ovat änkyröitä sillä tasolla, että Priden saavutukset saattavat näyttäytyä heille jopa negatiivisena ja viime vuonna puheenjohtaja Essayah toivoi, ettei valtioneuvosto osallistuisi Helsinki Pride kulkueeseen. Hänen silloinen diplomaattinen kommenttinsa kuului “Täytyy ymmärtää se, että siellä on myöskin taustalla ihmisiä, jotka eivät jaa Pride-liikkeen näkemyksiä tai tavoitteita”. Tänä vuonna KD-lehti kuitenkin uutisoi ylempään liittyen kristillisdemokraattien varapuheenjohtajan Katriina Hiippavuoren kommenteista Huomenta Suomesssa -ohjelmassa, jotka kuvastavat tarkemmin joidenkin Kristillisdemokraattien surullista suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin: “Haluan muistuttaa, että yhteiskunnassa todellisia vähemmistöjä ovat vammaiset ja romanit, maailmanlaajuisesti taas vainotut kristityt”. Olkaamme siis kiitollisia, etteivät perussuomalaiset kuitenkaan yleisesti ottaen anna uskonnollisten arvojen täysin sumentaa heidän näkemystään todellisuudesta.

Sami: Olen samaa mieltä siitä, että mikäli Pride olisi sellainen yleisjärkinen (ja hyvän maun mukainen) ihmisoikeustapahtuma, miksi sen järjestäjät sitä mielellään kuvailevat, olisi ministeriöidenkin hyvä huomioida se viestinnässään jollain pienellä tavalla. On kuitenkin käymässä yhä enenevissä määrin selväksi, että viime vuosina Pridestä on kehittynyt jonkinlainen, selvästi vasemmistoon kallellaan oleva yleisjuhla, johon sisältyy oletus kokonaisen laitavasemmistolaisen ideapaketin hyväksymisestä (kuten seksityön normalisointi, fetisismin käsittäminen ihmisoikeuskysymyksenä, gender-ideologia ja queer-teoria sisäänrakennettuine arvokehikkoineen). Pride-lipun hiljattain käynnistynyt jatkuva muutostila on hyvä symboli tälle kehitykselle.

Esimerkiksi tubettaja Sametti (joka kävi tänä vuonna Priden tapahtumissa) on tehnyt viime viikkoina tarkkanäköisiä videoita siitä, miksi nykyisessä Pridessä ei ole enää kysymys mistään homojen yleistapahtumasta. Viimeisin hänen videoistaan käsitteli kuluneen Helsinki Priden pähkähullua anti-gender -paneelia, jossa näkyi hyvin porukan poliittinen ja ideologinen yksipuolisuus. Itsekin aikani Priden tapahtumissa käyneenä tunnistin hyvin sen hänen videollaan kuvaamansa tavan, jolla (esim panelistien puheissa) oikeisto ja keskustaoikeisto nähdään yksinomaan ulkopuolisina vastustajina, joita nälvimällä ja piikittelemällä luodaan leppoisaa yhteishenkeä samanmielisten kesken (ja annettiin muiden sitä kautta ymmärtää, etteivät he olleet tervetulleita, paitsi ehkä ideologisina nyrkkeilysäkkeinä). Tapahtuman yleisvasemmistolaisuus näkyy myös erehtymättömästi Helsinki Priden virallisessa ohjelmassa.

Toivon, että Pride on vielä pelastettavissa nykyiseltä kehitykseltä, mutta vaikealta näyttää.

KUMMAT

8.  Osin ongelmallinen kansalaisaloite eheytyshoitojen kieltämiseksi (3 juttua):

Helsingin sanomat: Eheytys­hoitojen kieltämisestä kiista: ”Heikkoa on yhden­vertaisuuden edistäminen”

Satakunnan kansa: Kansalaisaloite eheytyshoitojen kieltämisestä ei edennyt lainvalmisteluun – kokoomusnuoret syyttävät Mari Kaunistolaa

Anna K: Kiistellyn kansalaisaloitteen pohjalta ei aloiteta lainvalmistelua. Kun puolin ja toisin vedotaan tunteisiin ja keskustelu asian ympärillä pyörii lähinnä Twitter-henkisten anekdoottien voimin, on päätös luultavasti paras mahdollinen. Lakivaliokunta aikoo selvittää, millaisen ongelman eheytyshoidot Suomessa aiheuttavat ja missä määrin niihin voidaan jo nykyisin rikoslain pykälin puuttua. Esimerkiksi Norjassa aktivistien lobbauksen seurauksena tällainen epämääräisesti sanoitettu kielto on tullut rikoslakiin. Sitä on käytetty useissa maissa siihen, että transhoitojen ns. affirmatiivinen malli on ainoa vaihtoehto ja sukupuolestaan ahdistuneiden on vaikea saada esim. psykoterapiaa, koska se voitaisiin tulkita eheytykseksi.

Lisätieto lakialoitteen ongelmallisuudesta löydätte aikaisemmasta kirjoituksestamme vuodelta 2021. Miksi kansalaisaloite eheytyshoitojen kieltämiseksi on osin ongelmallinen? Vaikka kirjoitus käsittelee edellistä kansalaisaloitetta, joka kaatui vuonna 2023, on nykyinen kansalaisaloite lähes täysin samansisältöinen. Sen vuoksi kirjoitus on edelleen ajankohtainen.

Ilta-Sanomat: ”Mikaelin mieli murhattiin” – Kun Olli ja Mikael rakastuivat, he joutuivat järkyttävän piinan kohteiksi. Eräänä päivänä Mikael katosi. Etsinnät päättyivät lohduttomaan näkyyn.

Anna K: Ilta-Sanomat kirjoittaa sydäntäsärkevän jutun Ollin ja Mikaelin rakkaudesta ja Mikaelin tarinan. Hän kuoli 24-vuotiaana oman käden kautta. Artikkeli on kirjoitettu hänen puolisonsa Ollin näkökulmasta. Mikael oli kärsinyt mielenterveysongelmista ja hengellisestä väkivallasta. Hänen mielenterveysongelmiaan pahensivat eheytyshoidot, joihin hän osallistui aikuisena vapaaehtoisesti. Olli katsoo, että eheytyshoidot tappoivat hänet. Mikaelin äiti taas kertoo Mikaelin lapsuuden traumasta ja uskoo hänen mielenterveysongelmiensa juurtavan siitä. Äiti painottaa Mikaelin hakeutuneen eheytykseen vapaaehtoisesti ollessaan hämillään seksuaalisuudestaan.

Eheytyshoidot ovat hengellistä väkivaltaa ja ehdottomasti väärin. Mikael eli ristiriidassa oman uskontonsa ja seksuaalisen suuhtautumisensa kanssa ja kärsi vaikeista mielenterveyden ongelmista. Artikkelista saa kuvan, että Mikael vasta aikuisiällä hakeutui uskonnolliseen lahkoon, toisin kuin Olli, joka kasvoi sellaisessa. Mikael ehkä haki lahkosta mielenterveysongelmiinsa helpotusta. Oli erittäin traagista, että hän ei saanut oikeaa apua ongelmiinsa, vaan joutui turvautumaan uskontoon. Joitain ihmisiä uskonto voi auttaa, ainakin hetkellisesti. Itse en usko, että varsinkaan lahko tai kultti voi auttaa ketään todellisesti. Ymmärrän myös Ollin tarvetta syyttää jotain tahoa tapahtuneesta. Itsemurhaan päädytään aina monimutkaisten syiden vuoksi.

En voi kuitenkaan olla ajattelematta, että artikkelin tarkoitus on lobata eheytyshoitokieltoa. Rikkomaton-kansalaisaloite eteni eduskuntaan viime kesänä ja se kaatui vastikään lakivaliokunnassa. Sen edeltäjä, lähes täysin samansisältöinen Ehjänä syntynyt -kansalaisaloite raukesi, koska sitä ei ehditty käsitellä. Mielestäni eheytyskiellolle on paikkansa, kuten tästäkin artikkelista huomaamme: siitä voi olla pelkästään haittaa jo valmiiksi rikkinäiselle mielelle. Mutta näissä aloitteissa ongelma on, ettei niissä määritellä eheytystä ja niissä sekoitetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Näiden vuoksi lain tulkinnasta tulee ongelmallista.

Näiden ongelmien vuoksi Britanniassa on päädytty rajaamaan eheytyshoitokielto koskemaan toistaiseksi vain seksuaalivähemmistöjä. Kunnes selvitetään, millä tavalla myös sukupuolivähemmistöjen eheytys voitaisiin kieltää asianmukaisella tavalla, on tämä mielestäni hyvä ratkaisu. Jäämme odottamaan lakivaliokunnan selvitystä aiheesta.

9. Trans ry: Helsinki Pride ei täytä Trans ry:n odotuksia mielenosoitukselle

Emilia: Ilmeisesti Helsinki Pride ei ole vielä täysin alistunut transaktivistien absurdin äärimmäisille vaatimuksille. Trans ry on löytänyt mitä moninaisimpia ongelmia Helsinki Priden yhteistyökumppaneista. Helsinki Priden kaupallisten yhteistyökumppanuuksien olemassolosta voi olla hyvin montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa ongelmia on löydetty pääasiassa siitä kuinka muunsukupuolisia on kohdeltu:

– Zalando, äärimmäisen monen vaatemerkin tuotteita myyvä verkkokauppa, ei ole kyennyt tuhoamaan sukupuolitettujen vaatteiden järjestelmää.

– Vaikka kauppakeskuksien puolella yhteistyökumppani on ilmeisesti ongelman takia siirretty jo CityCenteristä Forumiin, ei Forum ole erikseen järjestänyt sukupuolineutraaleja vessoja, vaan antaa invavessojensa toimia kyseistä asiaa yleisen käytännön, ja käytännöllisyyden, mukaisesti.

– Eivätkä edes OmaPosti ja Mehiläinen ole koodanneet tietojärjestelmiään uuteen kuntoon toimiakseen täydellisesti henkilötunnuksen tai virallisen nimen muuttuessa.

Muistetaan kuitenkin, että muunsukupuolisuus ja “homous” transihmisenä ovat yksiä yleisimpiä tapoja, joilla heterot väittävät olevansa osa seksuaalivähemmistöjen liikettä ja jota kautta he pääsevät viemään tilan LHB-ihmisiltä. Ehkä siis on aivan hyvä, että heistä äärimmäisimmät boikotoivat Helsinki Pridea.

Loppupuolen poliittisista kommenteista vielä hieman. Vaikka Pride on tietenkin poliittinen ja hyvässä yhteisymmärryksessä esimerkiksi Perussuomalaiset tai Kristillisdemokraatit eivät ole yhteistyökumppaneita änkyräkonservatiiviensa takia, Kokoomuksen ja Keskustan pyrkimykset osoittaa enemmistönsä kannattavan Priden ajatusta seksuaalivähemmistöjen, ja heille myös sukupuolivähemmistöjen, kunnioituksenarvoisuudesta riittävät aivan hyvin osallisuuteen Helsinki Priden kaltaisessa avoimessa tilaisuudessa.

Helsinki Priden arvioidun sadantuhannen osallistujan joukkoon mahtuu monenlaista kantaa kautta mielipiteiden skaalan liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioihin. Tämänlaajuisen tuenosoituksen meille “seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille” tuottaminen on selkeästi otettu Helsinki Priden “hyvän bileiden” tavoitteeksi, ei enää mielenosoitusta. Trans ry on vapaa tuottamaan oman varjopridensa mielenosoituksena ja toivoisin heidän sen tekevän.

Anna K: Kun Pride on joka vuosi yhä enemmän kenen tahansa juhla ja mukaan ovat tervetulleita niin seksityöntekijät, ihmiskoirat, polyamorikot kuin kirkkokin, tulee Trans ry:n kannanotto hieman yllätyksenä.

Otteita kannanotosta: “On eri asia mainostaa julkisilla paikoilla, että vaatteilla ei ole sukupuolta, ja kuitenkin verkkokaupassaan jakaa vaatteet sukupuolittain.”
Olisi erittäin ärsyttävää yrittää etsiä naiskeholle sopivia vaatteita verkkokaupasta, jossa kaikki olisi vain iloisesti sekaisin. Kuolleena syntynyt idea. Uskallan väittää, että harva asiakas pukeutuu vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin ja jos pukeutuu, mikä estää etsimästä miesten osastolta?

“Ainakin aikaisemmin Pride-tapahtumia on avattu lausahduksella “hyvät naiset ja herrat”, mikä jättää muunsukupuoliset tervetulleiden yhteisön jäsenten ulkopuolelle. Vastaavasti aiemmin pääyhteistyökumppanina olleessa kauppakeskus CityCenterissä ei ole ollut sukupuolineutraaleja vessoja.”
Totta puhuen vaikuttaa siltä, että tässä yritetään etsimällä etsiä kritisoitavaa ja todellisia syitä ei kerrota, mitä ne lienevätkin.

“Sukupuolivähemmistöjen asiaa ajavana järjestönä Trans ry ei hylkää myöskään seksuaalivähemmistöjä, vaan olemme myös muiden sateenkaarevien puolella. Kunnioitamme ja kuuntelemme kaikkia sidosryhmiämme – myös aromanttisia ja aseksuaaleja, joiden kokemukset Helsinki Pride -yhteisön toiminnasta heitä kohtaan eivät ole olleet positiivisia etenkään tänä vuonna.”
Aseksuaaleille ja aromanttisilleko ei ole Pridessa ohjelmaa, vai mikä oli ongelma? Sitä ei tässä eritellä.

Trans ry:llä on kuitenkin myös pointti. Monien yrityksien käsitys yhdenvertaisuudesta tuntuu olevan lähinnä sateenkaariliputus somessa, mutta konkreettiset toimet aidon yhdenvertaisuuden puolesta puuttuvat. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, mitä nämä toimet olisivat.

10. Helsingin sanomat: Sateenkaari­lippu on saanut rinnalleen lukuisia versioita – Julkisilla paikoilla näkyy myös uusi ilmiö

Sami: En ole itse kaikkein suurin sateenkaarikuvaston harrastaja: minusta sellainen kirkkailla pääväreillä maalailu haiskahtaa hivenen My Little Poniesin ja Halinallejen taaperoikäiseltä karkkimaailmalta. Mutta ymmärrän kyllä sen tehokkaan logiikan moninaisuuden symbolina. Arvostan myös sen kiistämätöntä historiaa homojen oikeusliikkeen keskiössä. Siksi olenkin kiltisti niellyt keski-ikäisen miehen karkkiväriahdistukseni ja heilutellut päiväni erinäisiä sateenkaarisia lippuja, viirejä ja muita kangaspaloja Pride-kulkueissa eri puolella Eurooppaa.

Sitten alkoi lähinnä käsittämättömän sälän lisääminen lippuun, mikä vesitti symbolin tehokkaan yksinkertaisen viestivoiman. Miten ihmeessä heti ensimmäisenä lisätyt ihonväri ja antirasismi liittyvät seksuaalisuuden spektriin? Ja miksi juuri nämä kysymykset lisättiin ensimmäisinä? Viimeisimpänä ns. progressiiviseen sateenkaarilippuun lisätty intersukupuolisuus liittyy sekin seksuaalisuuden moninaisuuteen sangen ontuvasti. Eivätköhän intersukupuoliset ole lähes poikkeuksetta heteroja, homoja tai biseksuaaleja siinä missä muutkin ihmiset – kyse ei ole rinnakkaisista kategorioista vaan pitkälti eri tason ilmiöstä.

Kuten Hesarin artikkelissakin pedataan, tavaran lisääminen lippuun näyttää ainoastaan kiihtyvän. Jäänkin odottamaan innolla seuraavia lisäyksiä. Mikä on seuraavaksi vuorossa? Kenties polyamorikot, aseksuaalit, turrit, seksityöntekijät, elokapina… tai ehkäpä Palestiinan tukiliike, joka näyttikin olevan hyvin keskeisessä osassa viimeisimmässä Helsinki Pridessa? Ilahduttavana bonuksena tässä jännittävässä muuttumisleikissä on se, että kenties me wanhan ajan LHB-ihmiset saamme lopulta pitää (loppujen lopuksi taantumukselliseksi julistetun) klassisen sateenkaarilippumme itsellämme, samalla kun wokeisto joutuu tyytymään jatkuvaa mutaatiota läpikärsivään design-painajaiseensa.

Anna K: En voi olla ajattelematta, että kyseessä on myös rahastus: kun lippu suunnilleen joka 2. vuosi uudistetaan, täytyy kaikkien myös ostaa uudet liput, eikä samoja voi käyttää vuotta-paria kauempaa. Kestämätöntä myös ympäristön kannalta, kun kulutusta pitäisi vähentää, eikä entisestään lisätä. Mainittakoon vielä, että LGB-Alliance USA on ottanut uuteen logoonsa alkuperäisen sateenkaarilipun sen näköisenä, että siitä olisi leikattu pois siihen lisätyt, uudet raidat. Kieltämättä voimakas visuaalinen kannanotto.

11. Yle: Pöytyän seurakunta kommentoi Pridea viittaamalla sadan vuoden takaiseen lippujen liehumiseen: ”Kuinkas sitten kävikään?”

Emilia: Tämän seuraavan tapauksen voi yrittää sen absurdiudessaan ottaa surullisenhupaisana sattumuksena ja varoittavana esimerkkinä virallisten some-tilien jonglööraamisesta. Pöytyän seurakunnan Facebook-tilillä julkaistiin yöllä Priden juhlistamista kommentoiva päivitys, joka luki ”Eipä ole vielä täyttä sataavuottakkan aikaa siitä kun erään rakkauden ja oikeamielisyyden liput liehuivat ympäri Eurooppa, vaan kuinkas sitten kävikään.” Seuraavana aamuna julkaisija jatkoi kannassaan kommentoiden vielä ”Meni kieltämättä tilit sekaisin, mutta kannasani kuitenkin pysyn.” Pöytyän seurakunnan kirkkoherra päätyi pikaisesti pahoittelemaan tapahtunutta, mutta vaikka päivityksen julkaisija päätyi nopeasti myöntämään tekonsa esimiehelleen, tulee tästä seuraamaan hänelle ilmeisesti irtisanomisen sijasta pelkkä varoitus.

Tietenkin on hyvä, että suomalainen työkulttuuri ja -lainsäädäntö on sellainen, ettei ihminen menetä elantoaan “inhimillisen virheen” syystä. On kuitenkin kuvaavaa suomalaisten evankelisluterilaisten seurakuntien tilasta, että siellä on työntekijöitä, jotka, vaikkakin ehkä kännispäissään, ovat valmiita vertaamaan Pride-liikettä ilmeisesti natseihin (tai ehkä kommunisteihin, päivitys on epäselvä tästä). Selvästikin on ihmisiä, jotka antavat uskonnollisten aatteiden hämärtää heidän suhteellisuudentajunsa ja näkemyksen todellisuudesta. Vaikka kuinka näkisi Priden juhlinnassa näkyvien ideologioiden olevan haitallisia yhteiskunnalle, sen vertaaminen väkivaltaa käyttäneisiin liikkeisiin on absurdia. Tällaisen todellisuudenhämärtymisen takia pienemmät paikkakunnat näyttäytyvät yhä vaikeilta asuinpaikoilta LHB-ihmisille ja kuten ylhäällä kommentoidussa Raision Priden tapauksessa tämä vaikeus ilmenee hyvin käsinkosketeltavilla tavoilla.

Jäikö jokin aktiiviemme kannanotoista kaihertamaan? Vai oletko samoilla linjoilla, mutta haluaisit lisätä keskusteluun jotakin oleellista? Lähetä vastineesi LHB-liiton blogiin ja saata äänesi kuuluviin!