The World Professional Association for Transgender Health (WPATH) on mahtipontisesti nimetty
organisaatio, joka pyytämättä ja yllättäen ilmestyi sorkkimaan ja suuntaamaan transhoitoja haluamaansa
suuntaan. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole mikään tutkimusinstanssi, vaan aktivistipoppoo, joka
löysi oman kolosensa vaikuttaa.
He julkaisevat omia transhoitosuosituksiaan, ja muun muassa suosittelevat eunukkisukupuolisuuden
hoitoa kastraatiolla, häkellyttävä käänne, jota käsittelen lisää toisessa kirjoituksessa.
Tapaus WPATH Files on tutkivan journalismin täysosuma, joka avaa epämiellyttävällä tavalla sitä, kuinka
aktivismi on luikerrellut sisään lääketieteen konventioihin. Vuodetut dokumentit ja sisäiset keskustelut
eivät olleet mitään organisaation rankkaa mutta harmitonta sisäistä huumoria, vaan suoraa näyttöä siitä,
miten maailman vaikutusvaltaisimman transhoitojen suuntaviivoja laativan järjestön sisällä hyväksyttiin
epäeettiseksi tiedettyjä ratkaisuja, sivuutettiin tutkimusnäyttöä ja täydennettiin näytön puutetta mutuilulla
sekä vähäteltiin hoitolinjausten aiheuttamia pysyviä ja kriittisiä haittoja.
WPATH:in sisäisillä foorumeilla keskusteltiin toistuvasti hoitojen todellisesta tutkimusnäytöstä ja riskeistä,
ja asiantuntijat myönsivät tietämättömyytensä esimerkiksi puberteettia jarruttavien hoitojen
pitkäaikaisvaikutuksista, potilaiden ymmärryksen puutteen kirurgisten interventioiden
peruuttamattomuudesta, informoidun suostumuksen käytön riittämättömyyden erityisesti lasten ja nuorten
hoitoihin sekä hedelmällisyyden menettämiseen liittyvistä ongelmista. Näihin liittyvä epävarmuus
tiedostettiin ja siitä keskusteltiin, mutta julkisesti teemoista vaiettiin ja paikoitellen vähäteltiin suoraan
potilasturvallisuuden kustannuksella.
Todellinen asiantuntijakeskustelu oli paljon varovaisempaa ja kyseenalaistavampaa kuin järjestön
ulospäin polleasti välittämä viesti. Ero julkisen puheen ja sisäisen epävarmuuden välillä oli niin suuri, että
luultavasti jonkun osallisen omatunto alkoi soimata niin paljon, että tämä vuoti asiakirjat julkaistavaksi.
Euroopassa WPATH-files putosi maaperälle, jota Cass-katsaus ja Tavistock-skandaali olivat jo valmiiksi
muokanneet. Iso-Britanniassa meni terveydenhuollossa asioita uudelleen nimenomaan siksi, etteivät
hoitopolut saa perustua oletuksiin, jotka eivät kestä tieteellistä tarkastelua. Cassin raportti teki selväksi,
että nuorten sukupuoli-identiteetin hoitojen tutkimusnäyttö on heikkoa ja että hoitomallit olivat ajautuneet
eteenpäin klinikoiden omina käytäntöinä, eivät tutkitun ja vertaisarvioidun tiedon pohjalta.
Sama tilanne näkyy nyt muuallakin Euroopassa, jossa terveydenhuolto on keskitetympää, julkisen vallan
selkeämmin ohjaamaa ja siksi myös kykenevämpää suunnanmuutoksiin. Useat maat ovat kiristäneet
linjaansa nuorten lääketieteellisten interventioiden suhteen, lisänneet psykososiaalista tukea ja vaatineet
parempaa tutkimusnäyttöä ennen peruuttamattomia hoitoja.
Yhdysvalloissa tilanne on toinen: hoitoketjut riippuvat vahvasti yksityisistä palveluntuottajista, joiden
linjaukset voivat vaihdella rajusti. Tämä tekee myös läpinäkyvyyden ja vastuukysymysten valvonnasta
vaikeampaa ja osaltaan selittää sen, miksi WPATH:in vahingollinen sekoilu on saanut jatkua ilman
kunnollista ulkoista ohjausta.
Poliittiset ja oikeudelliset paineet kasvavat nyt vauhdilla. Oikeusprosesseja on vireillä ja uusien
selvitysten tarpeeseen on herätty. Potilasturvallisuuden on oltava tärkeämpi kuin ideologian.
Suomessa WPATH:ista ei juuri puhuta. Se on vaiennettu kuoliaaksi: toimittajia ei aihe kiinnosta, paine on
suvaita kaikkea ja aiheen avaaminen kriittisesti pakottaisi tarkastelemaan tarkemmin kansainvälisiä
asiantuntijaverkostoja, joita riittävillä resursseilla varustetut toimijat voivat itse muodostaa agendojensa
ajamiseksi.
Jennifer Bilek & Michael Shellenberger (2024): WPATH Files – vuodettu aineisto ja siihen liittyvät
artikkelit (Environmental Progress, dokumenttikooste). https://environmentalprogress.org/big-
news/wpath-files
Cass Review:
https://selfreliancecentral.com/wp-content/uploads/2024/04/Final-Report-%E2%80%93-Cass-Review.pdf
Akateemisesti suuntautuneille lukijoille vielä koneälyn judithbutleroima teksti, joka voi olla helpompi ja
selkeämpi ymmärtää:
Translääketieteellisen auktoriteetin ympärille rakentunut tutkimus- ja hoitoparadigma näyttäytyy näissä
paljastuneissa dokumenteissa kummallisena performatiivisen varmuuden teatterina, jossa kliininen
päätöksenteko ei niinkään seuraa kokemuksellisesti perusteltua potilassuojaa tai metodologista
kurinalaisuutta, vaan pikemminkin tuottaa itsensä todeksi identiteettikoherenttien väitteiden loputtomassa
jäljentämisessä. Niinpä WPATHin sisäiset keskustelut—joissa ilmenee sekä epäröinti alaikäisten
somaattisten interventioiden peruuttamattomuuden suhteen että vallankäytöllinen pyrkimys sulkea
epäilevät äänet ulos “edistyksen” diskurssista—paljastavat, miten hoitomallit toimivat eräänlaisina
biopoliittisina sopimuksina, joissa lääketieteellisen auktoriteetin ja aktivistisen dispositiivin raja liukuu
yhtä huolettomasti kuin käsitys siitä, mitä “tieteellinen konsensus” kulloinkin tarkoittaa.
Skandaalin ydin on siten se, että asiantuntijuus performoidaan, kyseenalaistuminen patologisoidaan ja
lapsipotilaan keho redusoidaan areenaksi, jolla instituutio määrittää oman moraalisen moderniutensa—
vaikka samanaikaisesti dokumentit vuotavat esiin epävarmuutta, puutteellista näyttöä ja jatkuvaa pelkoa
siitä, että jälkikäteinen juridinen ja eettinen vastuu ei ehkä olekaan yhtä helposti diskursiivisesti
uudelleenkirjoitettavissa kuin sukupuolen ontologia.
Se on tragikoominen muistutus siitä, miten “edistys” voi joskus olla vain hyvin pukeutunutta
varmuudettomuutta, joka toivoo ettei kukaan huomaa ompeleita.
The Free Press (2024): Artikkelisarjat WPATH Files -materiaalin sisällöstä ja seurauksista.
Cass Review (2024): Independent Review of Gender Identity Services for Children and Young People (UK Department of Health).
NHS England (2024): Uudet hoitosuositukset ja GIDS-palvelun lakkauttamista koskevat dokumentit.
NICE (National Institute for Health and Care Excellence, 2020–2021): Evidence Reviews on Puberty Blockers and Cross-Sex Hormones.
The Guardian, The Times, The Telegraph, BBC (2020–2024): Laajat raportit Tavistockin palvelusta, henkilöstön varoituksista ja oikeusprosesseista.
The Economist (2023–2024): Analyysi nuorten sukupuolihoitojen näyttöpohjasta ja kansainvälisistä eroista.
STAT News (2024): Yhdysvaltalaisten palveluntuottajien käytäntöjen ja tutkimusnäytön arviointi.
Reuters Investigates (2022–2023): Data- ja rekisteripohjaiset raportit hormoniterapioiden pitkäaikaisnäytöstä.
HHS (USA Department of Health and Human Services): Treatment for Pediatric Gender Dysphoria – analyysit ja ohjeistukset.
WHO (World Health Organization): Sukupuoli-identiteettiohjeiden viime vuosien päivitykset ja niihin liittyvät kommentaarit.
Aivan! Täysin järjetöntä antaa potilaiden olla asiakkaita ja sanella hoidot ja toimenpiteet sellaisissa tilanteissa kun kehossa ei ole yhtään mitään vikaa. Mutta hoitojen ja toimenpiteiden jälkeen on ikuisesti farmasian asiakas.